Nyt on kotiuduttu puolentoista viikon matkalta Venäjän maalle, ja koira saatu kotiin. Matka oli kaikinpuolin onnistunut, muutamaa pikkuhaveria lukuunottamatta; ajoimme porokolarin ja vettä satoi melkein koko ajan. Reitti oli Jnsuu-Rovaniemi-Sodankylä-Ivalo-Murmans ja sama reitti suurinpiirtein takaisin. Sillä erotuksella, että poikkesimme takaisintullessa Ranualla Jääkarhuja katsomassa.

Ivaloon ajellessa kävi hyvin selväksi, ketkä hallitsevat Lapissa; Porot. Kun viisikin poroa tallustelee tiellä, kukaan ei aja 20 kovempaa. On kovin mieltäylentävää ajella poron takamusten perässä oletojen keinahdellessa rennosti kuin maailmanomistajat päällystetyllä asfaltilla. Mikäs siinä on kulkiessa. Niin sanotusti näyttää tavalliselle autoilijalle kaapinpaikan. Toinen huomio oli Mersu-kuskit, jotka ainakin omalla kohdallani vahvistivat huhun. Niillä on tyhjin pää ja varmaan sitten pienimmät sukukalleudet, mikäli sanonta paikkansa pitää. 99% kuolemanpaikkaohituksia tehneitä olivat yllätys-yllätys mersukuskeja. Vaikka taisivat nekin sentään poroja väistää...

Murmansk oli onnistunut, karun kaunis elämys. Ei ihan jäämeren rannalla mutta melkein. Noin Helsingin kokoinen, leppoisan oloinen kaupunki. Sää oli vain kovin kylmä ja satoi koko ajan melkein. Mutta sen korvasi yötön yö ja sympaattinen meno. Kovin moneksi päiväksi ei kaupungissa ole nähtävää, mutta sopivasti neljäksi päiväksi. Meno keskiviikkon, tulo maanataina. Jotenkin kovin vauras kaupunki, kuulemma palkat ovat kovempia kuin keskiarvo Venäjänmaalla. Murmanskissa jauhoin älyttömyyksia serkkujen kanssa, ihastelin aurinkoa, join halpaa kaljaa neukkunostalgiabaarissa, ostin Halvat silmälasit, söin paljon, kastuin paljon, kävelin paljon, nukuin Paljon. Hieno loma siis kaiken kaikkiaan. Kotiin kutsui kuitenkin pieni olento, joka nyt tottelee nimeä Niila, pitkän harkinnan jälkeen.

Nyt poika on ollut meillä vajaan päivän ja näyttää oikein hyvin kotiutuneelta. Lattia on toistaiseksi pysynyt kuivana ja kengät ehjinä....kop-kop.. ollaan jopa käytetty jo hihnaa ja pantaa, ja peruskäsky: EI on jo hallinnassa ;) Koiranruokaa menee napaan neljä kertaa päivässä, jauhenlihalla höystettynä. Kovin touhukas ja innokas aina valveilla oloaikana, muuten nukkuu kuin tukki. Paljon tuntuu olevan pikkuolennosta oppimista. Katsotaan kuinka uusi perhe-elämä ottaa muotonsa. Iloa kaverista on jo ollut.

Kuvia lisäilen hieman myöhemmin matkalta ja Niilasta uudessa kodissa.