Nyt on kotiuduttu puolentoista viikon matkalta Venäjän maalle, ja koira saatu kotiin. Matka oli kaikinpuolin onnistunut, muutamaa pikkuhaveria lukuunottamatta; ajoimme porokolarin ja vettä satoi melkein koko ajan. Reitti oli Jnsuu-Rovaniemi-Sodankylä-Ivalo-Murmans ja sama reitti suurinpiirtein takaisin. Sillä erotuksella, että poikkesimme takaisintullessa Ranualla Jääkarhuja katsomassa.
Ivaloon ajellessa kävi hyvin selväksi, ketkä hallitsevat Lapissa; Porot. Kun viisikin poroa tallustelee tiellä, kukaan ei aja 20 kovempaa. On kovin mieltäylentävää ajella poron takamusten perässä oletojen keinahdellessa rennosti kuin maailmanomistajat päällystetyllä asfaltilla. Mikäs siinä on kulkiessa. Niin sanotusti näyttää tavalliselle autoilijalle kaapinpaikan. Toinen huomio oli Mersu-kuskit, jotka ainakin omalla kohdallani vahvistivat huhun. Niillä on tyhjin pää ja varmaan sitten pienimmät sukukalleudet, mikäli sanonta paikkansa pitää. 99% kuolemanpaikkaohituksia tehneitä olivat yllätys-yllätys mersukuskeja. Vaikka taisivat nekin sentään poroja väistää...
Murmansk oli onnistunut, karun kaunis elämys. Ei ihan jäämeren rannalla mutta melkein. Noin Helsingin kokoinen, leppoisan oloinen kaupunki. Sää oli vain kovin kylmä ja satoi koko ajan melkein. Mutta sen korvasi yötön yö ja sympaattinen meno. Kovin moneksi päiväksi ei kaupungissa ole nähtävää, mutta sopivasti neljäksi päiväksi. Meno keskiviikkon, tulo maanataina. Jotenkin kovin vauras kaupunki, kuulemma palkat ovat kovempia kuin keskiarvo Venäjänmaalla. Murmanskissa jauhoin älyttömyyksia serkkujen kanssa, ihastelin aurinkoa, join halpaa kaljaa neukkunostalgiabaarissa, ostin Halvat silmälasit, söin paljon, kastuin paljon, kävelin paljon, nukuin Paljon. Hieno loma siis kaiken kaikkiaan. Kotiin kutsui kuitenkin pieni olento, joka nyt tottelee nimeä Niila, pitkän harkinnan jälkeen.
Nyt poika on ollut meillä vajaan päivän ja näyttää oikein hyvin kotiutuneelta. Lattia on toistaiseksi pysynyt kuivana ja kengät ehjinä....kop-kop.. ollaan jopa käytetty jo hihnaa ja pantaa, ja peruskäsky: EI on jo hallinnassa ;) Koiranruokaa menee napaan neljä kertaa päivässä, jauhenlihalla höystettynä. Kovin touhukas ja innokas aina valveilla oloaikana, muuten nukkuu kuin tukki. Paljon tuntuu olevan pikkuolennosta oppimista. Katsotaan kuinka uusi perhe-elämä ottaa muotonsa. Iloa kaverista on jo ollut.
Kuvia lisäilen hieman myöhemmin matkalta ja Niilasta uudessa kodissa.
Wednesday, July 25, 2007
Thursday, July 5, 2007
Kummisetäilyä
Olen tässä muutaman viikon aikana katsonut Kummisetä-elokuvia luettuani myös kirjan. Jotenkin multa on jäänyt aina katsomatta kaikki klassikot joista muut puhuu, alkaen Tähtien sodasta aina Kummeliin asti. Ei koskaan kiinnostanut. No, nyt kummisetä tarttui käteen ja Corleonen perheen saga yleissivistyksen nimissä on kahlattua läpi.
Oli vaan virhe lukea kirja ensin, ja katsoa sitten vasta ensimmäinen osa. Sehän on se legendaarinen, pienellä budjetilla tehty, ainut tunnettu näyttelijä Marlon Brando ja nousevana kykynä Al Pacino. Elokuvan tummanpuhuvat kohtaukset, 40-luvun gansteritunnelma, hidas tempo (ihanaa vaihtelua nykyelokuvaan) toimii, mutta kun on kirjan lukenut ja luonut vahvan mielikuvan henkilöistä, Brandon puiseva roolityö alittaa kyllä riman. Liekö ohjaaja käskenyt näyttelijän vetää leukaperänsä niin kireälle, ettei sanoista saa selvää? Lisäksi turha käsien heiluttelu ja väkinäiset liikkeet ei sovi ollenkaan Don Corleonen pirtaan..Hänhän on sulava gangsteri, joka vannoo ystävänpalvelusten ja perheen nimeen.
Muuten elokuvan teemat; perhe ja kunnia, yhteisöllisyys ;) tuntuvat vierailta tämän päivän menossa. Eli siis kaiken puolin virkistävä kokemus :) Sopii varmaan myös tulevan Murmanskin matkan alkulämmittelyiksi....
Siltä rintamalta kuuluu koleaa...päivälämpötila 14 astetta ja asunnoista katkaistaan sähköt kesäksi, joten makuupussi ja lämpökerrasto tulevat tarpeeseen. Viisumiasiakin on järjestyksessä, vaikka jälkiviisaana voisi todeta, että todellakin helpointa On kiltisti hoitaa asia matkatoimiston kautta! Tässä on joutunut nyt kutsun kanssa temppuilemaan Lappeenrantaan ja takaisin, koska viisumi on henk.koht dokumentti. Edes puhelimessa ei saa tietoja, vaan kaikki kysymykset on lähtettävä konsulaattiin sähköpostilla. Seuraava projekti on aloittaa maitohappobakteerien syöminen..että ei enää toista kertaa tarvitse tutustua polviltaan venäläiseen kylpyhuonearkkitehtiin.
P.S. Edellisen postauksen kuvissa Pikku-Koira (ei vieläkään nimeä..) on ekassa 3 vko ja tokassa 5 vko. Pitänee vielä harjoitella kuvien liittämistä oikeaan kohtaan :)
Oli vaan virhe lukea kirja ensin, ja katsoa sitten vasta ensimmäinen osa. Sehän on se legendaarinen, pienellä budjetilla tehty, ainut tunnettu näyttelijä Marlon Brando ja nousevana kykynä Al Pacino. Elokuvan tummanpuhuvat kohtaukset, 40-luvun gansteritunnelma, hidas tempo (ihanaa vaihtelua nykyelokuvaan) toimii, mutta kun on kirjan lukenut ja luonut vahvan mielikuvan henkilöistä, Brandon puiseva roolityö alittaa kyllä riman. Liekö ohjaaja käskenyt näyttelijän vetää leukaperänsä niin kireälle, ettei sanoista saa selvää? Lisäksi turha käsien heiluttelu ja väkinäiset liikkeet ei sovi ollenkaan Don Corleonen pirtaan..Hänhän on sulava gangsteri, joka vannoo ystävänpalvelusten ja perheen nimeen.
Muuten elokuvan teemat; perhe ja kunnia, yhteisöllisyys ;) tuntuvat vierailta tämän päivän menossa. Eli siis kaiken puolin virkistävä kokemus :) Sopii varmaan myös tulevan Murmanskin matkan alkulämmittelyiksi....
Siltä rintamalta kuuluu koleaa...päivälämpötila 14 astetta ja asunnoista katkaistaan sähköt kesäksi, joten makuupussi ja lämpökerrasto tulevat tarpeeseen. Viisumiasiakin on järjestyksessä, vaikka jälkiviisaana voisi todeta, että todellakin helpointa On kiltisti hoitaa asia matkatoimiston kautta! Tässä on joutunut nyt kutsun kanssa temppuilemaan Lappeenrantaan ja takaisin, koska viisumi on henk.koht dokumentti. Edes puhelimessa ei saa tietoja, vaan kaikki kysymykset on lähtettävä konsulaattiin sähköpostilla. Seuraava projekti on aloittaa maitohappobakteerien syöminen..että ei enää toista kertaa tarvitse tutustua polviltaan venäläiseen kylpyhuonearkkitehtiin.
P.S. Edellisen postauksen kuvissa Pikku-Koira (ei vieläkään nimeä..) on ekassa 3 vko ja tokassa 5 vko. Pitänee vielä harjoitella kuvien liittämistä oikeaan kohtaan :)
Wednesday, July 4, 2007
Koira-asiaa
Nyt on kommentoitavaa :)
Kesä on edennyt hurjaaa vauhtia ja paljon tapahtumia heinäkuulle tiedossa. Ilosaarirockiin kaljaa myymään ja rok-rok-rokkailemaan, sitten auto täyteen kamaa ja kohti Murmanskia, missä serkku ja ystävä leimailevat viisumia. Viisumista ja Murmanskista myöhemmin lisää, nyt täytyy keskittyä olennaisimpaan eli tähän koiruus asiaan.
Olemme siis murmelini kanssa ottamassa paimensukuista Suomenlapinkoiraa. Musta Mörri on nyt 5 vkoa vanha, ja olemme käyneet katsomassa sitä n, kerran viikossa. Nyt on aavistus siitä, miltä tuoreista vanhemmista tuntuu, kun oma lapsukainen kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Tämän pienokaisen kehitystä olemme seuranneet aina 2 vko ikäisestä asti ja on ollut hienoa nähdä puolisokean madon kehittyvän viuhuvaksi elohiireksi. Pentu saapuu siis heinäk:n vika viikko, ja paljon on hankintoja siihen mennessä; ruokakuppi, talutin, panta, leluja, makuualusta, vakuutus, kynsisakset...jnejne..
Ensimmäiset viikot menevät kyllä vain totutellessa toisiimme ja ihmetellessä, ja varsinainen lenkityskin voi kait alkaa vasta joulun tiennoilla, siihen asti penturoinen saa temmeltää takapihallamme. Täytyy vain todeta että paljon mahtuu koiramaailmaan; erilaisia kasvatus/koulutussuuntauksia, kilokaupalla tietoa hoidosta, ruokinnast, ensimmäisistä viikoista jnejne. Itse ajattelin päästä alkuun kasvattajan neuvoilla ja maailaisjärjellä..ja varmaankin tässäkin se vanha kunnon pers-edellä-puuhun taktiikka toimii myös.
Sen verran olemme kasvatuksellisista näkemyksistä puhuneet, että päätimme antaa sähköjohtojen, kaiuttimien jne antaa olla paikoillaan ja ottaa käyttöön ns. Siperia opettaa pedagogisen näkemyksen..Eihän koira opi mitä se EI saa tehdä, jos kaikki on pois tieltä korjattu. (täsä vaiheessa sormet ristiin ja toivomus että tämä ei olisi sitä maailman kovinta naskalihammaslajia) Ainut koiran tieltä pois lähtevä on anopilta lainassa olevat koivusta valmistetut tuolit...vähän turhan hienot..
Hauskinta tässä koiran ottamisessa on ollut mielestäni muitten ihmisten reaktiot, kaikki ovat todella innoissaan ja ohjeistavat ja antavat neuvoja, ihan kuin vauvaa odottaisi itse :) No, onhan se tavallaan vauva, tai sen korvike. Aika näyttää kuinka totaalisesti se meidät kietoo tassun ympärille.
Kesä on edennyt hurjaaa vauhtia ja paljon tapahtumia heinäkuulle tiedossa. Ilosaarirockiin kaljaa myymään ja rok-rok-rokkailemaan, sitten auto täyteen kamaa ja kohti Murmanskia, missä serkku ja ystävä leimailevat viisumia. Viisumista ja Murmanskista myöhemmin lisää, nyt täytyy keskittyä olennaisimpaan eli tähän koiruus asiaan.
Olemme siis murmelini kanssa ottamassa paimensukuista Suomenlapinkoiraa. Musta Mörri on nyt 5 vkoa vanha, ja olemme käyneet katsomassa sitä n, kerran viikossa. Nyt on aavistus siitä, miltä tuoreista vanhemmista tuntuu, kun oma lapsukainen kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Tämän pienokaisen kehitystä olemme seuranneet aina 2 vko ikäisestä asti ja on ollut hienoa nähdä puolisokean madon kehittyvän viuhuvaksi elohiireksi. Pentu saapuu siis heinäk:n vika viikko, ja paljon on hankintoja siihen mennessä; ruokakuppi, talutin, panta, leluja, makuualusta, vakuutus, kynsisakset...jnejne..
Ensimmäiset viikot menevät kyllä vain totutellessa toisiimme ja ihmetellessä, ja varsinainen lenkityskin voi kait alkaa vasta joulun tiennoilla, siihen asti penturoinen saa temmeltää takapihallamme. Täytyy vain todeta että paljon mahtuu koiramaailmaan; erilaisia kasvatus/koulutussuuntauksia, kilokaupalla tietoa hoidosta, ruokinnast, ensimmäisistä viikoista jnejne. Itse ajattelin päästä alkuun kasvattajan neuvoilla ja maailaisjärjellä..ja varmaankin tässäkin se vanha kunnon pers-edellä-puuhun taktiikka toimii myös.
Sen verran olemme kasvatuksellisista näkemyksistä puhuneet, että päätimme antaa sähköjohtojen, kaiuttimien jne antaa olla paikoillaan ja ottaa käyttöön ns. Siperia opettaa pedagogisen näkemyksen..Eihän koira opi mitä se EI saa tehdä, jos kaikki on pois tieltä korjattu. (täsä vaiheessa sormet ristiin ja toivomus että tämä ei olisi sitä maailman kovinta naskalihammaslajia) Ainut koiran tieltä pois lähtevä on anopilta lainassa olevat koivusta valmistetut tuolit...vähän turhan hienot..
Hauskinta tässä koiran ottamisessa on ollut mielestäni muitten ihmisten reaktiot, kaikki ovat todella innoissaan ja ohjeistavat ja antavat neuvoja, ihan kuin vauvaa odottaisi itse :) No, onhan se tavallaan vauva, tai sen korvike. Aika näyttää kuinka totaalisesti se meidät kietoo tassun ympärille.
Subscribe to:
Posts (Atom)