Se kallis koiraharrastus....

Sehän tiedetään että nykypäivänä lemmikit, varsinkin koirat, ovat kovaa bisnestä markkinataloudessa. Ruuat, hoitoon liittyvät asiat, lelut...ihmiset maksavat hurjia summia leluista ja vempaimista jotta Heidän Koiransa olisi onnellinen. Tässä koiranomistajan vajaan kuukauden mittaisen taipaleen aikana olen tehnyt pienen huomion Meidän Koiran kulutustottumuksista.

Lempileluja ovat; vanha villasukka, vanha sandaali, tyhjä hunajapurkki, punainen sitruunapuristin ja sekalainen määrä erilaisia keppejä, kiviä ja revittyjä ruohoja, joita löytyy takapihalta. Ehdoton suosikkileikki on kaivaminen. Ja kaikkien näiden kokonaissumma on ehkä 5 euroa, tämän hetkisen arvon mukaan laskettuna. Esimerkiksi vanha hunajapurkki on paljon mielenkiintoisempi kuin esim. koiratarvikeliikkeestä ostettu kympin lelu; se pyörii vinhaa vauhtia karkuun, sitä on helppo kantaa, sen päälle on helppo hyvä tehdä yllätyshyökkäys ja napata hampaisiin...tämän kanssa aikaa menee n. puolikin tuntia hyvällä tuurilla. Leikki on erittäin yksinkertainen; purkki maahan ja sille tassulla vauhtia...ja näin voi jatkaa kuinka kauan haluaa.
Aistien kehittyessä ja koordinaation parantuessa on tosin tullut mukaan myös toinen suosikkileikki: kärpästen jahtaaminen ja pyydystäminen, mitä parhainta aktivointia ;)

Ja mainittakoon vielä että tälle kaverille ON myös tarjolla ns. virallisia kaupasta ostettuja koiranleluja, mutta kaikkein suosituimpia ovat nämä omat löydökset. Sellaista. Ehkä päiviemme valosta on tulossa tiedostava kuluttaja, joka haluaa ottaa kantaa globalisaatioon, lapsityövoiman käyttöön ja mainnonan harhaanjohtavaan voimaan.

Koulutuksen suhteen olemme päässeet yhteisymmärrykseen meidän omasta linjasta; tavoitteena on ensisijaisesti opettaa Niilalle tässä vaiheessa tehokkaasti Tänne ja Ei ja Odota. Näillä pääsee jo pitkälle, kuulemma. Tietenkin haaste on siinä, että niiden pitäisi olla ehdottomia käskyjä...ja tottelun tapahtua heti...katsotaan miten käy. Nyt jo huomaa, että koulutussessiota on turhaa pitää silloin, kun on kauheasti virtaa ja paljon muuta mielenkiintoista. Ei kannata ts. heti mennä koirapuistoon ja alkaa pää punaisena huutamaan : TÄÄÄÄÄÄÄNNEEEEE...vaan aloittaa ihan kotisohvalta ja siitä sitten lähimetsään jnejne..

Lisää tarinoita rokotuksen jälkeen

Mors.

mulla kova vauhti on on on ....

niila ja lempilelu

Niila

koira-asiaa 2

Mennyt hieman aikaa viime päivityksestä, mutta toisaalta, nyt on hieman uusia kuvia koirasta ja muutenkin kerrottavaa. Niila täyttää 3 kk perjantaina ja samalla mennään ottamaan ensimmäinen rokotussatsi, terveystarkastus ja ilm. mikrosirutus siihen samaan. Pentu kasvaa VAUHDILLA. Se monkiä joka tuli kuukausi sitten on muuttunut huiman uteliaisuuden ja energian omaavaksi, jo koiran näköiseksi. Ensimmäiseltä kuukaudelta ei olisikaan ollut paljon muuta kerrottavaa kuin että missä tahdissa pötköä tulee ulos ja mihin, mikä muuten oli heinäkuun kuuma peruna. Onneksi tämä pötköily on siirtynyt kokonaan ulos ja enää satunnaisesti joutuu korjaamaan nestemäisiä vahinkoja, joka onkin jo huomattavasti miellyttävämpää..

Alkaa rutiinit olemaan myös selvillä koiran kanssa; ruoka-ajat, lenkkipaikat, nukkuma-ajat...jne. Niila on siinä mielessä helppo totuttaa kaikkeen uuteen, koska se on hirvittävän rohkea ja utelias ja luottaa ihmiseen. Tämän avulla on onnistunut autoilu, veneily ja monet muut uudet asiat. Jos alkaa pelottamaan, voi aina tulla jalkoihin turvaan. Kätevimmäksi tavaksi kohdata asioita ja hoitaa hoitorutiineja on tullut sylissä pitäminen. Tämä kaveri istuu kuin napoleon polvella ja ihmettelee maailman menoa. Siinä on hyvä sitten leikkailla kynsiä jne.

Niilaa on koitettu käyttää mahdollisimman paljon uusissa paikoissa ja tutustuttaa uusiin asioihin, kaupunkiin, meteliin, ihmisiin, autoihin, toisiin koiriin, kaikkeen mitä vaan voi koiran arjessa olla. On osoittautunut erittäin toimivaksi. Koira on rohkea ja erittäin utelias. Oikealla tuulella ollessaan se kuvittelee olevansa korvaamaton apu arkiaskareissa ja kovin olisi auttanut pyykkikoneenkorjaajaakin, mutta kun ei ole niitä peukaloita...

Kaikin puolin olen kyllä Erittäin tyytybäinen rotuvalintaan. Terve, reipas pentu, jolla on myös huumorintajua. Ei säiky turhia ja on helppo ottaa paikkaan kuin paikkaan. Sekä rakastaa ihmisiä yli kaiken. Alkuperäisrotuna lapinkoira on myös todella terve. Kuka uskoisi että pitkäkarvaisen koiran turkinhoitoon riittää kerran vuodessa harjaus ja pesu mahdollisimman harvoin :D

Kivaa pikkuisen kehittymistä on seurata, vaikka enää se ei tapahdu yhtä vinhaa vauhtia kuin ensimmäisinä viikkoina kotona. Nyt on jo koiramaisuus ja koiramaiset tavat saavutettu, joten alkaa se tapakasvatus ja tapakoulutus...2 kk päästä on edessä pentukurssi. Sitä odotan mielenkiinnolla. Jo nyt on selvästi havaittavissa lapinkoiran kohdalla paljon puhuttu valikoiva kuulo ja asenne; ei ny huvita. Esim. koiraa nimeltä huutaessa tämä selvästi katsoo päin, tajuaa nimensä ja mitä pitäisi tehdä. Nimelta kutsumista seuraa kuitenkin verkkainen päänkäännös ja pitkä katse joka kertoo että ei ny huvita, huuda siellä vaan. Tältä pohjalta on hyvä lähteä koulutukseen...

Muuten elämään ei kuulu ihmeempiä. Aika kuluu lattioita jynssätessä ja inkkarikesästä nauttiessa. Ei hassumpaa... :)